Ready Set Go
” No such thing as spare time,
no such thing as free time,
no such thing as down time.
All you got is life time.
Go.”
-Henry Rollins
tee zara// skirt lindex// cardigan hm trend// shoes louboutin// earrings chanel
This morning I woke up with only one child next to me. Greta spent the night away from home for the first time ever (!). So quiet and empty but I know she had the time of her life at her grandparents. I spend lots of time alone with the children since hubs travels a lot and Greta is not in day care. I’m so used to having them around and close to me at all times and I don’t feel the need to spend time away from them.
I know many of you think it’s important to take time for yourselves without children and also alone with your partner. I’ve gotten comments about that. It is extremely important to get a break (whatever that may mean) if that is what you need. I just don’t feel the urge. I don’t experience it like that. I don’t need time alone with my husband right now to feel connected. What makes me and us the happiest is being together as a family.We don’t have to go to fancy restaurants, spend weekends at some resort and drink champagne to get romance in our lives. When we are together as a family we are still together, have conversations and “see each other”. I am not “just” a mother. I am more than that. But being a mother is part of who I am and is something I don’t want a break from. I can still be myself, a wife, a woman, a friend and whoever I was before or want to be. Still while being a mother.
I think it’s important to not look and concentrate too much on what the norm is. What everyone else is doing is not always what’s best. I believe in trusting your own intuition and heart. Every parent, family and child is different and unique. Let’s focus more on what works best for each individual than what we are used to see and experience around us. It is easier to follow the crowd than question. But sometimes questioning is good. Don’t let the blind lead another blind. Choose your own path and trust yourself.
Pictures by Dora Dalila
7 Comments
That’s a nice blog post! Love what you say and think and totally agree with that. Though, it’s not always easy to not follow the crowd ?
It’s very very hard to break the norm. Especially when it comes to the most precious things in our lives, our children.
Mitä sä teet, kun esikoillesi ei kohta riitä ainoastaan äidin / perheen seura, vaan hän kaipaa ikäistään seura?!:)
Greta aloittaa päiväkodin ensi syksynä. Uskon että hän on valmis aloittamaan päiväkodin kolme vuotiaana, jolloin hänellä on ymmärrystä enemmän, ja taitoa kommunikoida jne. Hän olisi varmasti valmis ja viihtyisi jo nyt, mutta lapseni tahto ja mitä hän haluaa ei ohjaa minua vanhemmuudessani. Hän ei tiedä kaksivuotiaana mikä hänelle on parasta. Se on minun tehtäväni äitinä toimia sen mukaan minkä uskon olevan lapselleni parhaaksi, pitkässä juoksussa. Mielestäni kaksivuotias on vielä tosi tosi pieni lapsi. Haluan olla hänen rinnallaan antamassa tukea, turvaa, varmuutta, rohkeutta ja läheisyyttä koko ajan. Tämä aika on tärkeä, sekä hänelle ja hänen kehitykselle, että minulle äitinä. Kyllä hän kaipaa muita lapsia ympärilleen. Yritämme ulkoilla puistoissa missä on muita lapsia, sekä viettää paljon aikaa ystävieni kanssa joolla samanikäisiä. Myös siskollani on 4 lasta, ja vietämme heidän kanssa paljon aikaa viikottain. Minulla on mahdollisuus olla lasteni kanssa kotona. Siksi aijon myös tehdä kaikkeni sen eteen että voin viettää heidän kanssa paljon aikaa ja toimia sen mukaan mikä minusta tuntuu parhaalta heitä ajatellen.
Viisaita sanoja! Olet fiksu nainen ja tykkään todella paljon lukea blogiasi kauniiden kuvien ja ajatellun tekstisi vuoksi. Sinulla on herkkyyttä tajuta asioita :) Jatka samaan malliin!
Kiitos. Tosi kiva kuulla <3
Ihanaa valtavirrasta poikkeavaa puhetta! Kiitos Sofia, että tuot myös tämän ajattelutyylin esille. Eikä siinä mielestäni ole mitään erikoista sinänsä, jokainen elää omalle tyylilleen tärkeällä tavalla ja valinnoilla. Omat lapseni ovat 4 kertaa vuodessa yleensä yökylässä ja aina kysellään miten jaksan.
3,5 vuotias lapseni on edelleen kotihoidossa, ja en usko että hän on menossa ennen eskaria kodin ulkopuoliseen hoitoon. Esikoinen on jo koululainen ja ei ollut päiväkodissa. Hän on täysin sosiaalinen, koulussa mahtavasti pärjäävä lapsi. Minulla on onnekkaasti mahdollista olla kotona lasten kanssa, hieman töitä tehden samalla. Eihän lapsia päiväkotiin edes laiteta kun he haluavat, vaan kun äidin/isän on mentävä töihin. Seuran etsiminen kotihoidossa olevalle lapselle on täysin vanhemmista kiinni, meillä on juuri sopivasti ystäviä 3v tarpeisiin. Yllättävän paljon voi tehdä lapsen kanssa, kunhan vain selvittää asioita ja näkee vaivaa. Meillä on aivan mahtavia päiviä, nautin täysillä ja lapsi on hurjan onnellinen tyttö!
Kiitos vielä Sofia puheenvuorosta, ihan parasta kuulla kuin omat ajatukset suosikkiblogistani! :)
Tiia