My gift to her
I’ve had a change of heart. That is actually one of my favorite things I’ve come to learn in life, to change my mind and not being ashamed of it. Before a couple of weeks ago all I wanted was to give birth as soon as possible, and couldn’t find the peace to really enjoy myself on the way. Compared to my last pregnancy I am much more impatient, because now I know how amazing it is to get my child into my arms. I simply can’t wait for the reward and enormous gift I’m about to get at the end of this journey.
Now when I’ve been slowing down a bit by attending fewer classes, working less and let things slip around the house, I’ve started to enjoy myself more. I love taking a break on the couch, felling my little baby kick. That is what I’ve missed the most between my pregnancies, having life inside my belly and never being totally alone. I also love being able to give Greta my full attention, because soon we’ll all have to share and make more space in our hearts. However, I am very excited about Greta becoming a big sister. She will do great and I’m sure everything will turn out perfect, even though there might be some bumps along the way. I used to stress a lot about her reaction towards the upcoming new situation, but giving her a sibling is the greatest gift in life, and I’m sure everything will be ok and she’ll adapt eventually.
I got her. This is my gift to her in return.
Does any of you have two or more children? What’s your experience and tips on going through the second round, introducing a new baby to the family? I would really appreciate your advice. So far I’ve decided not to make any big changes before the baby comes (like taking away her pacifier etc…). I also let her be a baby as much as she wants, since she loves to pretend to be one. To prepare her and make her understand we read many books about getting a new sibling. I’m also planning on buying Greta a gift from the baby to get when she/ he arrives. Anything else I could do to make everything as smooth as possible?
jacket mission// knit andiata// bag chanel// maternity jeans hm// shoe converse// watch daniel wellington
Pictures by Janita Autio
22 Comments
You’re too great mom and that’s why you had all of these thoughts troubling you about how Greta will react to the new situation and sibling, etc. You’ll see how much it will mean to her, to have a company, to have a little human be her best buddy! I’m sure that both of them her and the baby will develop even faster growing up together and making your life “bitter-sweet” on daily basis. :D Humans are not designed to be lonely… We sure do need our “me” time, but after all we’re all in need of “attention” and need a good company to feel complete. For the little ones it means the world to have “little human” friends to spend time with and talk/ play/ communicate in their own language. :)
http://lartoffashion.com/weekend-with-foodora/
<3
Meillekin odotetaan toista lasta, veikkaanpa että about samalla aikataululla kuin teillekin. Ikäeroa lapsille tulee n. 2 vuotta.Pelkään pahoin että esikoinen tulee olemaan hyyvin mustasukkainen tulokkaasta… toki varmasti myös oppii rakastamaan sitä. Esikoinen jatkaa hoidossa puolipäiväisesti ettei rutiinit kovin mullistu, samoin tietysti pyrimme antamaan hänelle paljon huomiota. Tuo lahja vauvalta onkin hyvä idea!
Raskaustyylisi on upea -olen saanut siitä paljon inspiraatiota, kiitos!
Onnea teille <3. Tämä odotusaika on jännittävää ja mullistavaa niin monella eri tavalla :). Luin myös jostain että äidin ei kannatta pitää uutta vauvaa sylissä kun vanhempi lapsi ja vauvaa tapaa ensimmäistä kertaa. Tämä johtuen siitä, että vanhempi lapsi ei kokisi että uusi vauva on vienyt hänen äitinsä. Ajattelin itse kokeilla tuota, ja haluan että Greta tuntee että vauva on osa meidän perhettä johon me kaikki kuulutaan yhtä paljon, ilman että se on häneltä mitään pois :).
You looks so damn good!! Omggg I wish I can have that look one day when I’m pregnant too :)
Haha I’m sure you’ll look fabulous ;)
Wow your team work with Janita must be great because these photos keeps getting better and better:) It´s been magical being part of your pregnancy trough this blog.
Thank you!!! Happy you like taking part of my journey :)
Jag har två små killar (5,5 och 3,5) De har en åldersskillnad på 2år och 1månad ?
Då vi fick vårt andra barn fick blivande storebror tillsammans med oss köpa en gåva åt blivande lillebror och så fick han en gåva av bebisen, precis som ni hade tänkt det. Det rekommenderar jag verkligen. Kom också
ihåg att filma första mötet med syskonen,
då faller en och annan tår kan jag lova :)
Det är en rikedom att ha två barn. Visst
strider de massor men nu då de blivit äldre så
har de nog så mycket sällskap av varandra
och hittar på allt möjligt roligt tillsammans.
Lycka till med slutspurten!
Det var bra! Måste filmas! Det skulle jag inte tänkt på om du inte hade sagt det, tack :).
Sulla on ihanan viisaita ajatuksia <3 Kuulostaa siltä että olet valmistautunut parhaalla mahdollisella tavalla.
Meillä on neljä lasta, ja suurin muutos oli juurikin tuo toisen lapsen syntymä. (Ikäeroa 1 v 8 kk). Mustasukkaisuutta ei tullut, ostettiin lahja vauvalta, annettiin isoveljen hoitaa ja silittää aina kun halusi. Iltaisin imetin ja samalla luin kirjaa isommalle. Vieraille muistutettiin että huomioisivat isompaa ensin ja sitten vasta vauvaa.
Vaikeinta oli itsellä ensimmäiset pari viikkoa omien tunteiden kanssa. Tuntui etten riitä molemmille ja jännitin että miten ihmeessä tästä selviää. Ne ajatukset meni kyllä äkkiä ohi ja yhtäkkiä ei muistanutkaan että meillä on ollut vain yksi lapsi. Niin luonnolliselta tuntui olla yhdessä.
Hyvää joulun (ja vauvan) odotusta. Kärsivällisyyttä viime metreille <3
Sanoin juuri eilen miehellen että mieti, kohta meillä on kaksi lasta. Ei sitä ymmärrä ennen kun se tapahtuu, mutta heti kun Greta syntyi tuntui siltä että hän olisi ollut elämässämme kaiken aikaa. Elämää ennen lasta on vaikea edes muistaa miltä se tuntui. Luulen myös että toisen lapsen saaminen on mullistavaa, sillä tähän asti voi tehdä melkein mitä vain kun on vain yksi lapsi mukana, mutta kohta kädet eivät oikeasti riitä kaikille samaan aikaan. Milenekiintoista tämä kyllä tulee olemaan, mutta odotan sitä kovasti <3. Kiitos paljon tsempistä ja kommentistasi muutenkin :)
Meillä on kaksi pientä lasta, 2,5v ja 1v ja kyllähän tämä aikamoista tunteiden vuoristorataa välillä on. Mutta ihanaa sellaista :)
Olikohan Sinkkosen teksti missä puhuttiin sisarkateudesta ym. Niin siinä korostettiin sitä, että antaa isommalle sisarelle myös mahdollisuuden purkaa negatiivisia tunteita liittyen uuteen perheenjäseneen. Ettei uusi sisko/veli olekaan aina niin ihana. Eikä sisaren kanssa ole aina helppoa tai mukavaa.
Onneksi vanhemmuus on jokapäiväistä opettelua, aina voi kokea ahaa-elämyksiä ja onnistumisia! Ihanaa joulunodotusta ja kohta alkavaa vauvantuoksuista arkea teidän perheelle <3
hei,
Ajattelen muutenkin niin että kaikkia tunteita huomataan ja vahvistetaan ja hyväksytään. Tyttäremme harjoittelee ja leikkii tällä hetkellä paljonkin tunteiden ilmaisua ja haluaa tleensä että äiti leikkii vihaista :). Silloin hän kikattaa ja matkii minua ilmeillään, haha. Rankkaa äitiys on, mutta mikään ei ole yhtä palkitsevaa <3
Hi Sofia! Looking amazing. How many weeks now? Looks like 33-34 to my eyes.
I’ve got 2: older girl and younger boy. They are 8 and 4 now. Probably shouldn’t simplify it too much but truth is that it does matter what’s the sex of the younger baby – two girls, two boys or girl and a boy have totally different chemistries – let’s face it.
Older girl and younger boy setup is probably most challenging because girl should have certain maternal instinct to little brother and not all girls are such. My girl has developed it but I didn’t like to push it too much. I prefer to focus on a boy becoming a care taker. It can be my personal choice but that’s the strategy that has helped here since they did have competition a lot after the boy grew out of the baby age. All the early phase stuff is sweet etc but real battle starts later.
my strategy has always been to treat my kids as individuals, sibling relationships regardless. Your heart will tell you everything. ❤️
I actually think you are right. Making plans and thinking ahead is good and might be helpful, but trusting my instincts and heart is all that matters and the only way to go. <3
Meillä 3 lasta kaikki n. 2 vuoden ikäeroilla toisistaan. Kun keskimmäinen syntyi, kaikki sujuikin todella helposti esikoisen suhteen. Pari viikkoa hän oli lähinnä vähän hämmentyneen oloinen, mutta erityistä mustasukkaisuutta ei esiintynyt. Mutta kun pikku kolmonen tuli perheeseemme, olikin se todella kova pala meidän keskimmäiselle (tosin esikoinen ja keskimmäinen muutenkin luonteiltaan niiiiin erilaisia keskimmäisen ollessa todellinen rämäpää tahtonainen ja esikoinen puolestaan ujompi, arempi ja harkitsevaisempi). Nyt alkaa kolmas vauvavuosi olla lopuillaan ja olen todella iloinen, että vihdoin voin antaa enemmän huomiota keskimmäiselle (imetyshommien loppuessa), kun hän selvästi sitä kaipaa <3
Oih, keskimmäisenä lapsena tideän miten tärkeää on saada myös huomiota, joten hyvä että kohta saa taas enemmän, jos hän sitä kaipaa :).Uskon myös että on luonnekysymys. Sehän onkin mahtavinta ja jännittävintä miten erilaisia lapsia samaan perheeseen voi syntyä. Olen niin innoissani että kohta saan tavata pienokaisen <3
Niin ja se on niin hassua, miten esikoisen synnyttyä ajattelin, että miten kukaan useamman lapsen äiti ehtii tekemään mitään, kun itselläni jo yhden kanssa oli niin vaivalloista lähteä mihinkään. Sitten syntyi toinen ja sitä tajusi, miten helppoa yhden kanssa olikaan! Ja sama juttu kolmannen kanssa ? nyt olimme vasta lomalla kolmen pienen kanssa ja päivittelin miehelleni, että kuvittele miten helppoa olisi olla lomalka kahden vanhemman lapsen kanssa (vaikka jos näin olisi, niin se taatusti tuntuisi raskaalta) :)
Tsemppiä loppuraskauteen ja pikaista paranemista flunssasta!❤️ Meillä esikoistyttö oli 2v2kk pikkuveljen syntyessä ja muistan saaneeni silloin meidän tilanteeseemme sopivan vinkin, ettei ns. syytetä puheissa vauvaa äidin tai isän poissaolosta. Eli ei esim. sanottu esikoiselle, ettei äiti/isä voi nyt tulla, koska imettää/nukuttaa tms. vauvaa. Meillä nimittäin tyttö oli tarkka siitä, että äidin tai isin olisi pitänyt olla tietyissä asioissa mukana ja aina se ei enää onnistunut? Nyt meille on tulossa kolmas lapsi keskimmäisen ollessa alle 2-vuotias ja saa nähdä, miten hän tulee muutokseen reagoimaan. Luotan silti siihen, että omalla esimerkillä, rakkaudella ja erilaisten tunteiden hyväksymisellä (sekä aikuisten niitä sanoittaen lapselle) myös tämä uusi tulokas tullaan ottamaan lopulta tärkeäksi osaksi perhettä❤️
Thank you sweetheart <3.