Keep on blooming little flower
Good morning. This morning has been one of those special and rare ones. I’ve spent lots of time enjoying breakfast in bed, just me and my daughter. I didn’t mind bread crumbles and pieces of apple on my sheets and I didn’t rush into making the bed, get organized, go outdoors and stick to all our other oh so beloved routines.
Yesterday while playing in the park I realized that my little baby is growing up so fast and soon she’ll be an independent girl with her own thoughts, dreams, problems and secrets. I can’t help myself from feeling sadness over the fact that one day she won’t be my baby anymore even though I know I’ll probably cherish every age, phase and stage of her life just as much as this one, but in a different way.
Right now we are each others everything and I know everything about her. Right now I know her better than she knows herself and I teach her new things every day and we explore the world together. Not only do I teach her everything I know, but she also teaches me more than she will ever be able to understand until she one day becomes a mother herself, if she so chooses.
Having a child is the bravest and most important journey I’ve been given, chosen and taken on in life. Everything else seems so secondary. I struggle with new feelings and fears I never knew existed. Who would have known that a child would change me so much but still make me feel like the person I am today was the plan for me all along?
cardigan filippa k// dress zara// earrings and bag chanel
Pictures by Dora Dalila
12 Comments
Beautiful words my friend… I feel exactly the same and having hard times seeing my girl grow up. Sometimes I’d just like to freeze time for a moment, just to make sure that I have “sucked in” the whole 6 years of her life to the fullest and then unfreeze the time and see all of the amazing and exciting things that are still waiting for her on her journey.
You said it so well… Everything seems and feels so secondary after you become a mom… There’s no such thing in this world that fills your heart more than the laughter of your own child. :)
http://lartoffashion.com
That’s what I try to remind myself of. That so far I feel like I want to freeze every age and I’ve lost count on how many times I’ve said that this particular age is the best. That has been said almost every month for the past year and 7 months ;).
You make me cry Sofia. Ah this was so beautifully written posting about mothers love to her child. Do you even remember your life before coming mom?:) And if you could re-live one moment again (since becoming mother) what that would be?
I remember my life but I can’t remember how I felt not having a child. I cam’t remember being care free and not worry so much, the responsible and questions I struggle with all the time. Life is beautiful but in my case I feel like becoming a mother made me complete <3.
Thanks for sharing your thoughts in this blog. Lovely pics!
thank you <3
You always write so beautifully, just like this post. It’s written so warmly and made me feel good <3
Oi kuinka kaunis& tunteita herättävä kirjoitus <3 upeat& ihanat kuvat ja aina niin kaunis sofia :) mukavaa viikon jatkoa sinulle ja perheellesi :)
On ihana lukea ja tuntea aina kuinka paljon välität tyttärestästi ja äitiydestä! Tyttäresi on onnekas ja toisinpäin. :)
http://www.tyhjaajatus.blogspot.fi
Kiitos, ihana kuulla <3
Upea teksti ja upeat kuvat <3 Luen blogiasi usein, mutta harvoin kommentoin. Nyt tekstisi kolahti ja kovaa, sillä olen pitkään miettinyt jäänkö jostain paitsi jos en edes yrittäisi "hankkia" lapsia. Tämä aihe nousee esiin aika ajoin, varsinkin kun kolmenkympin rajapyykki on jo ohitettu. Sinun kauniit sanasi äitiydestä saavat kuitenkin kerta toisen jälkeen ajattelemaan, että äitiydessä olisi paljonkin tavoittelemisen arvoista, ja elämää rikastuttavaa. Usein kun ajatellaan vain sitä, mistä joutuu luopumaan lasten myötä, kun ei enää ole vapaa tekemään mitä & milloin tahtoo. Vaikeita asioita nämä.
Kaunista kesään jatkoa sinulle, Sofia. Olet upea äitinä, ihmisenä ja roolimallina.
moikka :). Mielenkiinotinen ja kiva kommentti, kiitos :). Olen itse kokenut asian niin että ennen lapsia en kokenut että jäin mistään paitsi ilman lapsia. Elin mukavaa elämää jossa oli paljon muita ilonaiheita. Nyt kun olen äiti en pysty enää kuvittelemaan minkälqista elämä oli ennen tytärtäni ja elämä tuntuu nyt niin paljon merkityksellisemmältä. Vaikka ensimmäinen vuosi äitinä oli erittäin rankka vuosi epätodellisen raskaan unettomuuden takia, en kuitenkaan ikinään kokenut tai ajatellut että jään mistään paitsi. Äitinä oleminen on minulle niin suuri ja ihana asia koska se muutti elämäni fokuksen täysin.ravintola illalliset ulkona ja vapaus tulla ja mennä ei vaan yksinkertaisesti tunnu enää samalta verrattuna siihen iloon mitä oma lapsi tuo. En ole enää itsekäs vaan ajattelen aina ensin lastani ja perhettäni. Pelkään nykyään lentämistä sillä ajattelen tytärtäni ja miten hän pärjäisi ilman äitiä jne…Ilman lapsia en ymmärtänyt mitä se elämä lapsen kanssa tuo mukanaan ja nyt äitinä en haluaisi koskaan vaihtaa mitään elämässäni takaisin siihen mitä se oli ennen, vaikka elin myös silloin ihanaa elämää. Eihän sitä joudu mistään luopumaan ellei itse halua, mutta yleensä lapsen kanssa oleminen voittaakin monet menot ja arvoja mitä aikoinaan piti tärkeimpinä.